Yhteisessä dialogipäivässä 19.5.2022 läsnä olivat:
Panu Halme / Jyväskylän yliopisto,
Eeva Houtbeckers / Aalto-yliopisto,
Simo Häkli / Meidän metsämme-työryhmä,
Aino Juslén / LUOMUS,
Hanna Jyske / Meidän metsämme-työryhmä,
Timo Lehesvirta / SITRA,
Maarit Loiskekoski / Ympäristöministeriö,
Marko Mäki-Hakola / MTK,
Kristiina Niikkonen / Metsähallitus,
Sami Oksa / UPM,
Ville Schildt / Maa- ja metsätalousministeriö.
Dialogin fasilitoi Timo Järvensivu.
Jämsässä jatkoimme keskustelua siitä, mikä on tilanteemme tarvittavan muutostyön osalta
ja mitkä muutokset ovat riittävän syvälle meneviä metsäluonnon köyhtymisen
pysäyttämiseksi ja suunnan kääntämiseksi (ekologisesti, poliittisesti, sosiaalisesti,
taloudellisesti, psykologisesti).
Aloitimme päivän metsässä. Solisevan puron äärellä jaoimme ajatuksiamme ja
näkemyksiämme siitä, mitä metsäluonnon monimuotoisuutta ja sen köyhtymisen juurisyitä
näimme ja koimme ympärillämme. Huomasimme, että meitä ympäröivä suojelualue oli
vanhaa mutta melko ykstotista kuusimetsää, jossa ihmistoiminnan vaikutus
monimuotoisuuteen näkyy mm. lahopuun vähyytenä. Totesimme, että monimuotoisuuden
kannalta arvokkaimmat metsät eivät aina päädy suojeluun. Toisaalta tämäkin vanha
kuusikko saa nyt rauhassa kehittyä kohti luonnontilaa.
Maivian tilan tuvassa sijoitimme itsemme ja/tai edustamamme tahon nelikentälle, jonka
akselit kuvasivat taloutta ja sen suhdetta luontoon ja kestävyyteen sekä valtaa, vallankäyttöä
ja muutoksen tekemistä. Pohdimme janojen mielekkyyttä ja merkitystä, kuten taloutta
välineenä vs. päämääränä, ekologista kestävyyttä kaiken perustana ja miten sen ymmärrys
näkyy tai ei näy yhteiskunnassa ja/tai organisaatiomme toiminnassa, vallan keskittymiä ja
hajauttamista, demokratian toimivuutta ekokriisin ratkaisemisessa sekä länsimaisen
maailmankuvan ja ekologisen kriisin yhteyksiä.
Puhuimme luottamuksesta, jota dialogisuus metsäkeskustelun osapuolten välille voi
rakentaa, ja jota dialogissa myös tarvitaan. Sosiaalinen media voi lisätä julkisena
keskustelualustana vuorovaikutukseen avoimuutta ja rehellisyyttä, mutta toisaalta sen
viestinnälliset rajoitteet voivat myös lisätä vastakkainasettelua ja väärinymmärryksiä,
vahingossa tai tarkoituksella. Terveempään metsäkeskustelukulttuuriin tarvitsemme
luottamusta, rehellisyyttä, avoimuutta. Onko yhteiskunnassamme riittävästi mahdollisuuksia
ja lupa jakaa tietoa niin organisaatioiden sisällä kuin organisaatioista ulos? Nykyistä
terveempi keskustelukulttuuri edistäisi luontokadon torjumista ja metsien käytön sosiaalista
kestävyyttä.
Luontokadon torjumisessa meidän tulisi siirtyä luontopositiivisuuteen, jossa ihminen muuttuu
luontokadon aiheuttajasta sen estäjäksi ja monimuotoisuuden lisääjäksi.
Yhdessä ajattelun ja yhteisen näkemyksen rakentamisen tuloksena muodostui kysymys:
Miten voimme edistää rakentavaa vuoropuhelua, keskustelukulttuuria ja muutosta
kohti luontopositiivisuutta?
Kiitos kaikille mukana olleille!
Teksti: Simo Häkli ja Hanna Jyske