Kävimme vilkasta keskustelua luonnon monimuotoisuuden peruspilareista metsäyritysten ja -järjestöjen edustajien sekä tutkijoiden kanssa Helsingin Haltialassa. Pohdimme kukin osaltamme sitä, mikä on ihmisen rooli elonkirjon turvaamisessa ja onko lisääntyvä puunkäyttö lainkaan yhdistettävissä monimuotoisuusarvoihin ja -tavoitteisiin?
Mukana järjestyksessään kolmannessa järjestämässämme metsädialogissa olivat mukana: Aleksi Lehikoinen (akatemiatutkija – linnut, LUOMUS), Sampo Manninen (metsänomistaja, Metsien jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry), Markus Nissinen (ympäristöasiantuntija, MTK-metsälinja), Reijo Penttilä (tutkija – käävät, Luonnonvarakeskus), Janne Soimasuo ( ympäristöpäällikkö, Metsä Group), Tiina Vuoristo (päällikkö – kestävä kehitys, Metsäteollisuus ry) sekä Meidän metsämme-ryhmästä Eeva-Stiina Lönnemo ja Ulla Montin sekä fasilitaattorina Timo Järvensivu.
Viimeisimmän uhanalaisarvion mukaan 76% Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia – erityisesti lehto- ja korpityypit. Luonnontilaiset metsät ja lahopuu ovat kääpien elinehto. Molempien osuus on metsissämme liian pieni. Käävistämme yli 40% on punaisen listan lajeja. Myös linnut ovat hyviä metsäluonnon tilan indikaattoreita ja niistä tiedämmekin ehkä parhaiten laajan seurannan ansiosta. Metsätiaiset ja kanalinnut ovat voimakkaasti taantuneet. Tosin erilaisten metsänhoidollisten toimenpiteiden vaikutuksista populaatiotasolla ei ole tarkkaa tietoa.
Aika lailla yhteiseen käsitykseen tulimme siitä, että metsänhoidon ja suojelun eri mahdollisuuksista annettavaa tietoa metsänomistajille on alueittain kattavasti lisättävä. Tällaisia mahdollisuuksia ovat ainakin metsän jatkuva kasvatus sekä METSO-ohjelma.
Metsäluonnon kohteluun ja käyttöön oli osallistujilla erilaisia, toisistaan poikkeavia näkökulmia. Todettiin, että metsäisissä kysymyksissä tulee hakea kompromissiratkaisuja, joissa eri tahojen toiveet ja tarpeet tulevat sekä ymmärretyksi että toteutuvat riittävästi. Erityisesti luonnon lajirikkaus ei ole vain itseisarvo vaan kaiken monimuotoisuuden peruspilari.
Nostimme esiin Meidän metsämme-ryhmän yhden tavoitteen, joka on lintujemme tärkeimmän pesintäajan rauhoittaminen hakkuilta touko-kesäkuusssa. Joka viides metsässä elävä lintulaji on uhanalainen. Monet linnut ovat uhanalaistuneet metsätalouden ja lisääntyneiden hakkuiden takia. Arvioiden mukaan kesähakkuissa tuhotaan joka vuosi kymmeniä tuhansia lintujen pesiä. Lisäksi hakkuut aiheuttavat häiriötä laajemmalla alueella kuin itse hakkuukohteella. Ennen niin tavallinen metsälintu hömötiainen on nyt erittäin uhanalainen. (Punainen kirja 2019).
Kaikki halusimme suojella lintujamme, mutta pesärauhaan taloudelliset intressit vaikuttavat toistaiseksi jarruttavasti. Seuraavan syksyisen metsädialogin aiheena onkin sopivasti metsät ja talous. Siispä tapaamisiin syyskuussa.