Meidän metsämme-kannanotto järjestettiin 27.10.2018. Tämän jälkeen olemme ottaneet kantaa metsiemme tilaan, sillä olemme ymmärtäneet yhä selvemmin metsien merkityksen mm. hiilinieluna ja tarpeen nähdä metsät uusin entistä monimuotoisemmin silmin.
Järjestimme valtakunnallisia ja paikallisia metsädialogeja vuosina 2019-2023 erilaisten metsätoimijoiden kesken.
Miten metsädialogit alkoivat
Järjestäessämme Meidän metsämme -kannanottoa syksyllä 2018 otimme yhteyttä kaikkiin mahdollisiin metsäisiin tahoihin kuten Metsäkeskukseen. Moni metsäsektorin taho suhtautui varauksella meihin, mutta Mtk:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen reagoi yhteydenottoomme ja yhteys johti tapaamiseen hänen kanssaan.
Tuossa tapaamisessa Juhan aloitteesta syntyi ajatus siitä, että olisi tärkeää järjestää tilaisuus, jossa metsää eri puolilta katsovat tahot olisivat tasapuolisesti edustettuina. Useimmiten on niin, että joku osapuoli kokee olevansa vähemmistönä ja altavastaajana eikä todellista dialogia synny.
Tästä ajatuksesta otimme kopin ja ammattimaisen fasilitaattori Timo Järvensivun kanssa ideoimme metsädialogin. Ensimmäinen järjestettiin jo tammikuussa 2019 Salon Muurlassa.
Metsäasiantuntijat keskustelivat Salossa Muurlan opistolla kannanoton esiin nostamista aiheista 16.1.2019
Meidän metsämme -työryhmä kutsui metsäalan asiantuntijoita ja vaikuttajia yhteiseen dialogi-tyyppiseen keskusteluun, jonka aiheena oli metsätalouden kestävyys eri näkökulmista.
Ajatusten vaihdossa oli mukana Meidän metsämme kannanoton työryhmän edustajien lisäksi metsäasiantuntijoita Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta (MTK) ja metsänhoitoyhdistyksistä; sekä metsäekologian ja luonnonhoidon asiantuntijoita Tampereen ammattikorkeakoulusta, Metsäkeskuksesta ja Suomen luonnonsuojeluliitosta. Päivän aluksi käytiin kävelyllä talousmetsässä, jonka omistajien tavoitteina on metsän monimuotoisuuuden ja metsälajiston säilyttäminen sekä hiilen sidonta ohi taloudellisen tuoton.
Muurlan opiston vanha Tupa ja lounasravintola tarjosivat mukavat puitteet päivään. Keskustelu fasilitoitiin ammattimaisella otteella, mikä loi avoimen ilmapiirin ja mahdollisti kaikkien osapuolten tasapuolisen kohtelun. Metsätalouden ja metsänhoidon keinovalikoiman kestävyyden näkökulmaeroista huolimatta keskustelu sujui hyvässä hengessä ja ymmärrys ihmisten välillä lisääntyi. Tämä luo hyvät edellytykset jatkaa yhteistyötä ekologisen kestävyyden laajempaan huomioimiseen kaikessa toiminnassamme. Onnistuneen tapaamisen lopuksi toivottiin, että yhteistyömme jatkuu!
Minkälainen on metsäsuhteemme ja metsiemme tulevaisuus – tästä keskusteltiin Riihimäellä eri järjestöedustajien kesken 4.4.2019
Meidän metsämme -työryhmä kutsui jo toisen kerran metsäalan asiantuntijoita ja vaikuttajia metsädialogiin vaihtamaan ajatuksia metsä- ja luontosuhteestamme sekä metsiemme käytön kestävyydestä elinympäristöjen muuttuessa. Pohdittiin myös minkälaisia metsämme ovat tulevaisuudessa, sadan vuoden kuluttua. Mielipide-eroja löytyi metsien hyödyntämisen asteesta, suojelutarpeesta, metsänkäytön keinoista ja niiden vaikuttavuudesta. Näistä näkemysten aste-eroista huolimatta, kaikki kuitenkin pitivät metsiemme turvaamista tärkeänä hyvinvointimme ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta.
Tutustuimme kaikkien mielestä onnistuneesti toteutettuun jatkuvan kasvatuksen suometsään. Metsäkeskusteluja käytiin metsän reunassa sijaitsevalla laavulla grillaillen ja kevään ensi perhosia ihastellen. Keskustelu fasilitoitiin jälleen ammattimaisella otteella, mikä loi oikeudenmukaisen ja turvallisen keskusteluilmapiirin.
Mukana olivat tällä kerralla Meidän metsämme kannanoton työryhmän jäsenten lisäksi edustajia seuraavista organisaatioista: BIOS-tutkimusyksikkö, Metsäteollisuus ry, Mtk, Slc, Suomen luonnonsuojeluliitto.
Uskomme, että keskustellen ymmärrys ihmisten välillä lisääntyy, jolloin on helpompi jatkaa yhteistyötä ekologisen kestävyyden laajempaan huomioimiseen kaikessa toiminnassamme.
Luonnon monimuotoisuusdialogi aarnimetsän siimeksessä Haltialassa 27.6.2019
Kävimme vilkasta keskustelua luonnon monimuotoisuuden peruspilareista metsäyritysten ja -järjestöjen edustajien sekä tutkijoiden kanssa Helsingin Haltialassa 27.6.2019. Pohdimme kukin osaltamme sitä, mikä on ihmisen rooli elonkirjon turvaamisessa ja onko lisääntyvä puunkäyttö lainkaan yhdistettävissä monimuotoisuusarvoihin ja -tavoitteisiin?
Mukana järjestyksessään kolmannessa järjestämässämme metsädialogissa olivat mukana: Aleksi Lehikoinen (akatemiatutkija – linnut, LUOMUS), Sampo Manninen (metsänomistaja, Metsien jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry), Markus Nissinen (ympäristöasiantuntija, MTK-metsälinja), Reijo Penttilä (tutkija – käävät, Luonnonvarakeskus), Janne Soimasuo ( ympäristöpäällikkö, Metsä Group), Tiina Vuoristo (päällikkö – kestävä kehitys, Metsäteollisuus ry) sekä Meidän metsämme-ryhmästä Eeva-Stiina Lönnemo ja Ulla Montin sekä fasilitaattorina Timo Järvensivu.
Viimeisimmän uhanalaisarvion mukaan 76% Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia – erityisesti lehto- ja korpityypit. Luonnontilaiset metsät ja lahopuu ovat kääpien elinehto. Molempien osuus on metsissämme liian pieni. Käävistämme yli 40% on punaisen listan lajeja. Myös linnut ovat hyviä metsäluonnon tilan indikaattoreita ja niistä tiedämmekin ehkä parhaiten laajan seurannan ansiosta. Metsätiaiset ja kanalinnut ovat voimakkaasti taantuneet. Tosin erilaisten metsänhoidollisten toimenpiteiden vaikutuksista populaatiotasolla ei ole tarkkaa tietoa.
Aika lailla yhteiseen käsitykseen tulimme siitä, että metsänhoidon ja suojelun eri mahdollisuuksista annettavaa tietoa metsänomistajille on alueittain kattavasti lisättävä. Tällaisia mahdollisuuksia ovat ainakin metsän jatkuva kasvatus sekä METSO-ohjelma.
Metsäluonnon kohteluun ja käyttöön oli osallistujilla erilaisia, toisistaan poikkeavia näkökulmia. Todettiin, että metsäisissä kysymyksissä tulee hakea kompromissiratkaisuja, joissa eri tahojen toiveet ja tarpeet tulevat sekä ymmärretyksi että toteutuvat riittävästi. Erityisesti luonnon lajirikkaus ei ole vain itseisarvo vaan kaiken monimuotoisuuden peruspilari.
Nostimme esiin Meidän metsämme-ryhmän yhden tavoitteen, joka on lintujemme tärkeimmän pesintäajan rauhoittaminen hakkuilta touko-kesäkuusssa. Joka viides metsässä elävä lintulaji on uhanalainen. Monet linnut ovat uhanalaistuneet metsätalouden ja lisääntyneiden hakkuiden takia. Arvioiden mukaan kesähakkuissa tuhotaan joka vuosi kymmeniä tuhansia lintujen pesiä. Lisäksi hakkuut aiheuttavat häiriötä laajemmalla alueella kuin itse hakkuukohteella. Ennen niin tavallinen metsälintu hömötiainen on nyt erittäin uhanalainen. (Punainen kirja 2019).
Kaikki halusimme suojella lintujamme, mutta pesärauhaan taloudelliset intressit vaikuttavat toistaiseksi jarruttavasti. Seuraavan syksyisen metsädialogin aiheena onkin sopivasti metsät ja talous. Siispä tapaamisiin syyskuussa.
Metsä ja talous-aiheinen dialogi Lohjalla 24.9.2019
Meidän metsämme-työryhmä kutsui jo neljännen kerran metsä-alan edustajia, asiantuntijoita ja tutkijoita keskustelemaan metsiemme tilanteesta. Tällä kerralla halusimme nostaa esille myös talouskäsityksemme. 24.9.2019.
Tarkoituksenamme on rikastaa ymmärrystä tutustumalla toistemme näkökulmiin ja ajatuksiin. Dialogin pohjalta luomme parhaimmillaan yhdessä maaperän uusille ratkaisuille ja yhteisesti hyväksyttyjen polkujen löytymiselle kohti maapallon resurssien kestävää käyttöä ja monimuotoista tulevaisuutta – erityisesti metsien kannalta.
Tutustuimme aluksi monipuoliseen ja jatkuvan kasvatuksen keinoin hoidettavaan yhteismetsä Tuohen metsään Jussi Saarisen (Metsätietopalvelu Silmu) opastuksella. Hakkuiden jälkeenkin metsä näytti metsältä, hömötiaiset ääntelivät ja keräilivät talvivarastojaan, palokärki kuulutti reviiriään ja silti järeistä puista saatiin hyvä tuotto. Kustannustehokasta on myös suosia luontaista uudistumista.
Läheisellä Gunnarlan majalla pohdimme yhdessä maapallomme ja kotoisten metsiemme kohtaloa ja minkälaista taloudenpitoa näemme, mikä huolestuttaa ja mihin suuntaan toivomme kehityksen suuntautuvan? Kun keskustelimme metsistä ja taloudesta, tunnistimme kaikki muutostarpeita ja sen, että dialogia tarvitaan jatkossakin: kuka päättää, millä ymmärryksellä ja mistä päätetään?
metsä ja #talous
Meidän metsämme-työryhmä kiittää kaikkia seuraavia Lohjan dialogiin osallistuneita.
Pauliina Helle, SKEY (Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt ry)
Eeva Houtbeckers, Aalto-yliopisto & Meidän metsämme
Tuomo K. Kalliokoski, Helsingin yliopisto
Eeva-Stiina Lönnemo ja Ulla Montin, Meidän metsämme
Juha S. Niemelä, Maa- ja metsätalousministeriö
Karoliina Niemi, Metsäteollisuus ry
Mats Nylund, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf
Antti Otsamo, Metsähallitus Metsätalous OY
Toni Ruuska, Helsingin yliopisto & Meidän metsämme
Jussi Saarinen, metsätietopalvelu Silmu
Marko Ulvila, Siemenpuu-säätiö
Metsä ja talous -dialogin fasilitaattorina toimi jälleen kerran ammattimaisin ottein KTT Timo Järvensivu. Timo on kehittänyt ja tutkinut verkostotyön käytäntöjä ja häneltä on juuri ilmestynyt teos: Verkostojen johtaminen – opi ja etene yhdessä, 2019.
Hyvästä kasvisruokatarjoilusta vastasi Paula Lönnemo.
Tapaamisiin seuraavassa Meidän metsämme -dialogissa/workshopissa!
Metsätavoitteiden yhteensovittamisdialogi Salon Vaskiolla 18.12.2019
Jälleen rakentavassa hengessä metsäasioita pohtimassa Meidän metsämme vuoden 2019 viimeisessä metsädialogissa Salon Vaskiolla Mänkäreen tilalla 18.12.2019.
Mukana olivat MTK metsälinjan, Suomen Metsäkeskuksen, UPM:n, ja Maa- ja metsätalousministeriön edustajat sekä metsänomistajia, tutkijoita ja kansalaisia. Pohdimme puronvarsien monimuotoisten elinympäristöjen ns. METE-kohteiden tilannetta sekä vähenevien metsälintujen kohtaloa pesimäaikaisten hakkuiden ja häirinnän kannalta.
Kysyimme miten metsätaloudelliset ja metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteet ovat sovitettavissa yhteen? Vastakkain asettelua emme tarvitse. On kuitenkin selvää, että ekologinen kestävyys on pohja, jolle sosiaalinen ja taloudellinen rakentuvat.
Planeetalla on rajat, joita meidän kulutuksemme jo kolkuttelee, siksi tarvitsemme toimintaamme muutosta. Yhteisymmärrystä etsimme dialogin ja kokonaisvaltaisen tiedon ja tunteen avulla. Metsäretki, lähiluomuruokaa, lämpimät sukat ja iloa. Kaikille mukanaolijoille kiitos. Tästä on hyvä jatkaa 22.1.2020 Tiedekulmassa.
Metsädialogien avaus Tiedekulmassa 24.1.2020
Helsingin Tiedekulmaan kokoontui 22.1. metsäinen joukko AVAAMME METSÄDIALOGIT!- tilaisuuteen. Paikalla oli mm. metsänomistajia, tutkijoita, metsästä kiinnostuneita ja huolestuneita kansalaisia, luonnonsuojelijoiden, Metsäteollisuuden, MTK:n ja Metsäkeskuksen edustajia. Kuulimme vuoden 2019 aikana järjestettyjen viiden dialogin osallistujien pohdintoja dialogien annista sekä paikalle tulleiden kommentteja.
Kaikki läsnäolijat saivat myös osallistua pieneen dialogikierrokseen. Ilmaan heitettiin paljon kysymyksiä ja ajatuksia: Kysyimme edelleen mitä metsä tarkoittaa? Tarvitsemme tietoon perustuvaa tiedostamista ja tunnetta. Mihin tietoon luotamme? Metsä synnyttää intohimoja puolin ja toisin. Dialogi on armollinen ja kestää erimielisyyksiä. Metsä on synnyttäjä ja elämän ylläpitäjä. Miten löydämme yhteisiä skenaarioita ja miten niistä selviämme? Kenellä on vastuu ja valta metsiin? Keiden metsä on? Miten luonnonhoidolliset toimenpiteet vaikuttavat ekosysteemien prosesseihin? Olemmeko valmiita laskemaan kulutusta ja elintasoa ja siten säästää metsäluontoa?
Dialogi jatkuu. Kaikkia tarvitaan.
Paikallinen metsädialogi Salon Vaskio 5.3.2020
Nyt #metsädialogi vietiin paikallistasolle! Meidän metsämme -työryhmä järjesti ensimmäisen paikallis/alueellisen metsädialogin Salon Vaskiolla 5.3.2020 Mänkärin tilalla. Mukana mm. ELY-keskuksen, Metsäkeskuksen, Salon kaupungin ja seurakunnan, WWF Suomen, Salon luonnonmetsäsäätiön, metsänomistajien ja luonnonsuojelijoiden edustajia.
Fasilitaatorina toimi jälleen, vuosien kokemuksella Timo Järvensivu. Käytiin innostunutta keskustelua siitä, millaista metsänhoitoa halutaan. Puhuttiin siitä, mitä pitäisi vähentää ja mitä rakentaa tilalle ilmaston, elonkirjon, hyvinvoinnin ja elinkeinojen kannalta. Dialogissa on aikaa ja rauhaa kuunnella ja tulla kuulluksi. Todettiin, että ymmärrys lisääntyy kun dialogi toimii. Keskustelu avaa yhteyksiä. Todettiin yhdessä, että metsädialogeja olisi hyvä viedä maakuntiin!
Kiitos kaikille osapuolille onnistuneesta päivästä!
Paikallisen metsädialogin suunnittelu
- Kansalaisen toimintaohje metsädialogin järjestämiseksi 12.5.2020 – pdf-tiedosto
- Dialogisuuden periaatteista 31.12.2018 – pdf-tiedosto
Metsädialogisarja 1/3 Tammelassa 18.9.2020
Meidän metsämme-kansanliikkeen järjestämä kolmen kerran metsädialogisarjan ensimmäinen osa pidettiin perjantaina 18.9.2020 Tammelassa. Valitsimme dialogipaikaksi luonnonkauniin, kahden kansallispuiston Torronsuon ja Liesjärven Tammelan, missä myös metsien käyttö näkyy vahvasti maisemassa.
Tarkoituksena oli yhteisestä huolesta käsin etsiä vaihtoehtoisia visioita siitä, miten turvata metsäluonnon monimuotoisuus ja hillitä päästöjä ja samalla sopeutua ilmastonmuutokseen metsien käytön näkökulmasta.
Pyrimme kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiamme. Ja tänään erityisesti muistaen Einsteinin sanat: ”Emme voi ratkaista ongelmiamme samalla ajattelulla, jolla ne ovat
syntyneet.” Matkaevääksi saimme Juha Kauppisen kirjasta Monimuotoisuus sitaatit: ”Nämä, jotka eivät puhu, sammalet ja perhoset. Ne vain katoavat sanomatta mitään…On
helppo pelastaa luonnon monimuotoisuus ja ihmiskunta. Riittää kun asettaa kourallisen
eliölajeja ihmisen edelle tärkeysjärjestyksessä, ehdoitta, ilman poikkeuksia.”
Aluksi menimme Liesjärventien varteen ilmaantuneelle laajalle avohakkuualueelle tekemään havaintoja siitä, mitä näimme. Jatkoimme matkaa Portaan kylään varsinaiseen dialogipaikkaan Nahkurinverstaalle. Matkalla havainnoimme Liesjärven kansallispuiston vieressä olevia suometsien avohakkuualoja sekä muita päätehakkuita sekä eri vaiheissa olevia jaksollisen kasvatuksen alueita. Varsinaisessa Dialogissa pyrimme löytämään erilaisia avauksia metsäkeskustelun viemiseksi uudelle tasolle kehäkuvio työkaluna.
Tästä on hyvä jatkaa dialogi-sarjaa. Kiitos kaikille mukana olijoille: Satu Rantala Maa-ja metsätalousministeriöstä, Antti Otsamo Metsähallituksesta, metsänomistaja Irina Niinivaara, Björn Wikström Åbo Akademista, Eeva Houtbeckers Aalto-yliopistosta, Tuomo Kalliokoski Helsingin yliopistosta, Lauri Saaristo TAPIOsta, Antti Majava BIOS tutkimusyksiköstä, Markku Remes Metsäkeskuksesta, Terhi Lehtonen
Ympäristöministeriöstä, Ulla Montin ja Eeva-Stiina Lönnemo Meidän metsämme- työryhmästä ja fasilitaattorina toimi Timo Järvensivu.
Metsädialogisarja 2/3 Espoon Velskolan toimintakeskuksessa 17.11.2020
Kolmen kerran metsädialogisarjan toinen osa käytiin 17.11.2020 Espoon Velskolan toimintakeskuksessa. Pieni joukko metsäihmisiä kokoontui nuotion ääreen pohtimaan mitä ”kokonaiskestävyys” -käsite voisi metsänkäytön kannalta tarkoittaa ja miten pääsisimme sitä kohti?
Mukana oli edustajia Metsähallituksesta, Ympäristöministeriöstä, Metsäkeskuksesta, BIOS -tutkimusyksiköstä, Åbo Akademista, Aalto-yliopistosta, metsänomistaja ja Meidän metsämme -edustaja. Dialogia fasilitoi Timo Järvensivu.
Vietimme päivän tihkusateelta suojassa, välillä kävellen ja käyden vihreän pehmeässä metsässä noron varrella aistimassa myös kaikkea sitä mitä emme silmin näe.
Jaoimme yhdessä edelleen huolta ja pelkoakin meneillään olevasta suuresta muutoksesta ja yritimme löytää ratkaisuja. Näkemyksiä on paljon eikä ole helppo löytää yhtä oikeaa näkemystä yhteiseen käyttöön.
Siitä olimme yhtä mieltä, että paras tieteellinen tieto pitää saada käyttöön ja samalla ymmärtää, ettei tiede koskaan ole täysin arvovapaata. Kokoonnumme vielä kerran uuden vuoden puolella etsien uusia visioita monimuotoisen ja ilmaston muutosta hillitsevän metsäpolitiikan löytämiseksi.
Kiitos kaikille mukanaolijoille ja Velskolan toimintakeskuksen ystävälliselle ja palvelualttiille väelle.
Metsädialogisarja 3/3 Espoon Velskolan toimintakeskuksessa 20.1.2021
Kolmen kerran metsädialogisarjan viimeinen osa järjestettiin 20.1.2021 Espoossa Velskolan toimintakeskuksessa. Kokoonnuimme nuotion ääreen pohtimaan ”miten teemme yhdessä metsiin liittyvää muutostyötä vaikuttavasti ja dialogisesti? ”
Kehittelimme ideoita erilaisten muuttuvien metsätavoitteiden tunnistamiseen ja monipuolisen tiedon ja tuen tarjoamiseen dialogisin keinoin. Mukana oli edustajia Metsähallituksesta, Metsäkeskuksesta, BIOS -tutkimusyksiköstä, Aalto-yliopistosta sekä metsänomistajia ja Meidän metsämme-kansalaisliikkeen edustajia. Dialogia fasilitoi Timo Järvensivu.
Vietimme rennon päivän kauniissa, lumisessa talvisäässä ja pikkupakkasessa. Kävelimme Velskolassa jyhkeiden metsien, peltojen ja puroluonnon rytmittämissä vaihtelevissa maisemissa. Metsäkävelylle mukaan liittyivät kehityspäällikkö Kerttuli Boucht, Asko Leinonen ja Juha Ollila Espoon seurakuntayhtymästä. He kertoivat Espoon metsänhoidon muuttuneista tavoitteista. Kiitos heille mielenkiintoisesta keskustelusta ja osallistumisesta.
Suurkiitos kaikille mukana olleille ja Velskolan toimintakeskuksen ystävälliselle ja palvelualttiille väelle. Olipa antoisa ja mukava päivä.
Kirkniemen metsädialogi 22.4.2021
Metsädialogi 22.4.2021 kokosi Metsä Groupin Lohjan Kirkniemellä asiantuntevan joukon metsäammattilaisia yhteen pohtimaan miten suomalainen metsien käyttö ja metsäteollisuus sopeutuvat ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamiin reunaehtoihin. Miten voimme katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja keskustella vaihtoehdoista yhdessä?
Mukana olivat Metsä Groupista Ilkka Hämälä, Juha Mäntylä ja Jari Voutilainen, Ympäristöministeriöstä Tarja Haaranen, Suomen ympäristökeskuksesta Saija Kuusela ja Sampo Soimakallio, Helsingin yliopistosta Timo Vesala, BIOS -tutkimusyksiköstä Antti Majava ja Meidän metsämme -kansalaisliikkeestä Eeva-Stiina Lönnemo. Fasilitaattorina toimi Timo Järvensivu.
Aluksi kokoonnuimme Metsä Groupin Nemus Futurumin kestävää metsän- ja luonnonhoitoa esittelevän kohteen avohakkuualueelle. Pääsimme heti hyvään dialogin alkuun ja ydinkysymyksiin mm. hiilestä, lahopuista, linnuista ja sertifikaateista.
Kirkniemen kartanon pihalle pystytetyssä suuressa teltassa kävimme korkeatasoista ja rakentavaa dialogia ja aavistelimme yhteisen pyrkimyksen suuntaa. Pyrimme rakentamaan luottamusta ja tulla kuulluksi. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon huomioiminen metsätaloudessamme tuntui yhteisesti hyväksyttävältä tavoitteelta, mutta millä konkreettisin keinoin kehitämme ja hyödynnämme vähähiilisiä tiekarttoja ja biodiversiteettikarttoja? Miten opimme ymmärtämään mitä eri käsitteet tarkoittavat, kuten kestävä, uusiutuminen, ekologinen? Mikä on metsä?
Näistä on hyvä jatkaa lokakuussa. Iloksemme saimme kutsun jatkaa dialogia samalla porukalla (täydennettynä talousasiantuntijalla) Hyytiälän tutkimusasemalla. Kiitos Timo Vesalalle kutsun esittämisestä!
Kiitos kaikille osallistujille ja Metsä Groupin Kirkniemelle mainioista puitteista.
Hyytiälän metsädialogi 4.-5.10.2021
Metsädialogit jatkuivat 4.-5.10. 2021 Hyytiälän metsäasemalla, jonne Timo Vesala oli kutsunut Metsä Groupin Kirkniemellä viime huhtikuulla koolla olleen joukon jatkamaan dialogia. Paikalla olivat Saija Kuusela ja Sampo Soimakallio SYKEstä, Antti Majava BIOS tutkimusyksiköstä, YM:n Tarja Haarasen estyttyä osallistumasta, hänen paikallaan oli Taina Ihaksi Kaakkois-Suomen ELY keskuksesta, MetsäGroupista Juha Mäntylä ja Ilkka Hämälän sijalla Sari Pajari-Sederholm, Eeva-Stiina Lönnemo Meidän metsästämme ja Timo Vesala ”isäntänä” sekä Timo Järvensivu fasilitaattorina.
Dialogin lähtökohtana oli meille yhteinen faktapohja: ekologinen kestävyys (luontokato ja ilmastonmuutos) joka asettavaa metsienkäytölle rajat. Mitä tämä faktapohja tarkoittaa konkreettisesti metsäalalle Suomessa: Minkä pitää muuttua? Mistä pitää luopua? Minkälaisilla käytännön toimilla tarvittavaan muutoksen päästäisiin? Minkälaisiin muutostoimiin olemme valmiit sitoutumaan?
Pyrimme rakentamaan yhteistä ymmärrystä ja toivoimme jälleen voivamme myös keskustella mahdollisesta yhteisestä ulostulosta. Tärkeintä oli keskustelu, yhdessä ajattelu ja yhteisen näkemyksen rakentamisen mahdollisuus.
Hyytiälän metsäasema ja isäntänä toimiva Timo Vesala tarjosivat meille hienot puitteet. Tutustuimme SMEAR tutkimusasemaan, saimme kuulla Lippulaivahankkeesta https://carbonaction.org/fi/accc-lippulaivahanke/ ja meille tarjottiin hyvää ruokaa, saunaa ja mahdollisuus makoisiin uniin.
Aktiivista dialogia kävimme, yritimme ainakin kuulla ja ymmärtää toisiamme vaikka emme vastauksia kysymyksiimme löytäneetkään.
Yhteenvetona voimme todeta, että tarvitsemme jatkuvaa keskustelua, jossa pureudumme yhdessä metsiin, ilmastoon ja luontokatoon liittyviin kysymyksiin. Keskustelun on pohjauduttava tutkimustietoon. Seuraavissa dialogeissa on hyvä pureutua fokusoidusti ideoiden yhdessä konkreettisia ratkaisuja etsien pala kerrallaan.
Meidän metsämme Eeva-Stiina heitti lopuksi kaikille avoimen kutsun tuoda ideoita seuraavan dialogin aiheiksi ja paikaksi.
Kiitos kaikille mukana olleille.
Kuudes sukupuuttoaalto etenee, ilmasto lämpenee, dialogi jatkuu…
Teksti: Eeva-Stiina Lönnemo
Metsädialogiaamu 13.1.2022
Metsädialogissa pohdimme metsäluonnon monimuotoisuutta ja sen köyhtymisen syitä sekä riittävän syvälle meneviä muutoksia metsaluonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi.
Meidän metsämme-kansalaisliike kokosi jälleen moninaisen joukon metsiemme tulevaisuudesta kiinnostuneita ja laajaa asiantuntemusta omaavia pohtimaan metsiemme elämää ja tulevaisuutta.
Yhteisessä dialogiaamussamme 13.1.2022 läsnä olivat:
Panu Halme/Jyväskylän yliopisto
Eeva Houtbeckers/Aalto-yliopisto
Simo Häkli/Meidän metsämme-työryhmä
Aino Juslén/LUOMUS
Hanna Jyske/Meidän metsämme-työryhmä
Saara Kankaanrinta/BSAG
Timo Lehesvirta/SITRA
Terhi Lehtonen/Ympäristöministeriö
Tero Mustonen/Itä-Suomen yliopisto, Lumimuutos-osuuskunta
Marko Mäki-Hakola/MTK
Juha S. Niemelä/Metsähallitus
Sami Oksa/UPM
Ville Schildt/Maa- ja metsätalousministeriö.
Koronan takia dialogia aloitimme metsädialogimme aamun mittaisella etätapaamisella, jossa avasimme dialogin kysymysten asettelua ja nykytilannetta.
Aamun aikana pohdimme metsäluonnon monimuotoisuutta ja sen köyhtymisen juurisyitä. Mitkä muutokset olisivat riittävän syvälle meneviä metsäluonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi ja suunnan kääntämiseksi? Miten ja minkälaisena näemme tulevaisuuden yhteiskunnan, sen metsäluonnon ja metsäpolitiikan?
Keskustelussa käsitteellisyys tuo aina haasteita – käsitteiden määrittely on tärkeää ennen kuin voidaan arvioida tilanne yhdessä ja samalla tavalla ja yhteisellä kielellä. Onko meillä yhteistä käsitystä, kun puhumme metsästä ja sen kestävästä käytöstä? Ymmärrämmekö metsän monimuotoisena ekosysteeminä ja elinympäristöinä veden-, hiilen- ja ravinteiden kiertoineen? Miksi metsäluonnon tilan muutoksen suunnasta ja tilanteen vakavuudesta on erilaista ymmärrystä?
Keskustelun laadun parantamista tarvitaan. Vanhoista ajattelu- ja toimintatavoista on vaikea päästää irti, mutta hyviä toimintatapoja kuitenkin koko ajan syntyy.
Saattaa tulla tunne, että tehdyistä hyvistä töistä ei saa arvostusta ja kiitosta, eikä huomiota. Toisaalta nähdään kuitenkin, että negatiivinen kehitys syö ja ylittää hyvien töiden vaikutuksen.
Millä äänillä metsäkeskustelussa puhutaan? Eri tahot edustavat eri asioita, erilaista valtaa, ja hattuja on monia meillä kullakin, sekä historioiden painolastit.
Kestävyysmurroksen edistämiseksi tarvitsemme lisää yhteistä arvokeskustelua, mukana sekä tunne että järki. Keskusteluun halutaan ja tarvitaan aikaa, mutta muutoksen kiireellisyys on otettava huomioon.
Tapaamisiin metsädialogissa Keski-Suomessa 19.5.2022 samaisen joukon voimin!
Teksti: Hanna Jyske ja Simo Häkli
Metsädialogi Keski-Suomessa Jämsässä 19.5.2022
Yhteisessä dialogipäivässä 19.5.2022 läsnä olivat:
Panu Halme / Jyväskylän yliopisto,
Eeva Houtbeckers / Aalto-yliopisto,
Simo Häkli / Meidän metsämme-työryhmä,
Aino Juslén / LUOMUS,
Hanna Jyske / Meidän metsämme-työryhmä,
Timo Lehesvirta / SITRA,
Maarit Loiskekoski / Ympäristöministeriö,
Marko Mäki-Hakola / MTK,
Kristiina Niikkonen / Metsähallitus,
Sami Oksa / UPM,
Ville Schildt / Maa- ja metsätalousministeriö.
Dialogin fasilitoi Timo Järvensivu.
Jämsässä jatkoimme keskustelua siitä, mikä on tilanteemme tarvittavan muutostyön osalta
ja mitkä muutokset ovat riittävän syvälle meneviä metsäluonnon köyhtymisen
pysäyttämiseksi ja suunnan kääntämiseksi (ekologisesti, poliittisesti, sosiaalisesti,
taloudellisesti, psykologisesti).
Aloitimme päivän metsässä. Solisevan puron äärellä jaoimme ajatuksiamme ja
näkemyksiämme siitä, mitä metsäluonnon monimuotoisuutta ja sen köyhtymisen juurisyitä
näimme ja koimme ympärillämme. Huomasimme, että meitä ympäröivä suojelualue oli
vanhaa mutta melko ykstotista kuusimetsää, jossa ihmistoiminnan vaikutus
monimuotoisuuteen näkyy mm. lahopuun vähyytenä. Totesimme, että monimuotoisuuden
kannalta arvokkaimmat metsät eivät aina päädy suojeluun. Toisaalta tämäkin vanha
kuusikko saa nyt rauhassa kehittyä kohti luonnontilaa.
Maivian tilan tuvassa sijoitimme itsemme ja/tai edustamamme tahon nelikentälle, jonka
akselit kuvasivat taloutta ja sen suhdetta luontoon ja kestävyyteen sekä valtaa, vallankäyttöä
ja muutoksen tekemistä. Pohdimme janojen mielekkyyttä ja merkitystä, kuten taloutta
välineenä vs. päämääränä, ekologista kestävyyttä kaiken perustana ja miten sen ymmärrys
näkyy tai ei näy yhteiskunnassa ja/tai organisaatiomme toiminnassa, vallan keskittymiä ja
hajauttamista, demokratian toimivuutta ekokriisin ratkaisemisessa sekä länsimaisen
maailmankuvan ja ekologisen kriisin yhteyksiä.
Puhuimme luottamuksesta, jota dialogisuus metsäkeskustelun osapuolten välille voi
rakentaa, ja jota dialogissa myös tarvitaan. Sosiaalinen media voi lisätä julkisena
keskustelualustana vuorovaikutukseen avoimuutta ja rehellisyyttä, mutta toisaalta sen
viestinnälliset rajoitteet voivat myös lisätä vastakkainasettelua ja väärinymmärryksiä,
vahingossa tai tarkoituksella. Terveempään metsäkeskustelukulttuuriin tarvitsemme
luottamusta, rehellisyyttä, avoimuutta. Onko yhteiskunnassamme riittävästi mahdollisuuksia
ja lupa jakaa tietoa niin organisaatioiden sisällä kuin organisaatioista ulos? Nykyistä
terveempi keskustelukulttuuri edistäisi luontokadon torjumista ja metsien käytön sosiaalista
kestävyyttä.
Luontokadon torjumisessa meidän tulisi siirtyä luontopositiivisuuteen, jossa ihminen muuttuu
luontokadon aiheuttajasta sen estäjäksi ja monimuotoisuuden lisääjäksi.
Yhdessä ajattelun ja yhteisen näkemyksen rakentamisen tuloksena muodostui kysymys:
Miten voimme edistää rakentavaa vuoropuhelua, keskustelukulttuuria ja muutosta
kohti luontopositiivisuutta?
Kiitos kaikille mukana olleille!
Teksti: Simo Häkli ja Hanna Jyske
Muurlan metsädialogi 22.5.2022
Juhlimme metsädialogien 3-vuotistaivalta Salon Muurlassa 22.5.2022
työryhmämme sekä muutaman yhteistyökumppanin kanssa. Ensimmäinen
dialogi järjestettiin juuri Muurlassa reilut kolme vuotta sitten tammikuussa 2019. Muurlan opisto tarjoaa rauhalliset ja miellyttävät puitteet luovalle dialogille; kulttuuriympäristön, hyvän ruoan ja kauniin luonnon Ylisjärven rannalla.
Tällä kertaa mukana olivat työryhmästämme Houtbeckers Eeva, Simo Häkli,
Hanna Jyske, Eeva-Stiina Lönnemo, Paula Lönnemo, Ulla Montin ja Toni
Ruuska. Yhteistyökumppanit; aluesihteeri Ina Rosberg Suomen
luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen piiristä ja toiminnanjohtaja Annukka
Valkeapää Metsän jatkuvankasvatuksen yhdistys Silva ry:stä. Kutsuvieraaksi
olimme pyytäneet myös erikoistutkija Sauli Valkosen Suomen
luonnonvarakeskuksesta, sillä hän on keskittynyt metsän jatkuvan kasvatuksen
tutkimuksiin. Dialogin fasilitoinnin hoiti taidokkaasti Timo Järvensivu.
Pohdimme yhdessä miksi mikään ei muutu (tai muutosvauhti on asetettuihin
tavoitteisiin nähden liian hidas) vaikka tutkimus- ja empiiristä tietoa on rutkasti
tarjolla? Monet metsätalouteen ja metsänhoitoon ja erityisesti jatkuvaan
kasvatukseen liittyvät myytit vellovat vielä pitkälti voimissaan. Sauli Valkosen
(Luke) esitys mursi näitä myyttejä. Myös vallan keskittymistä metsäasioissa
pidettiin ongelmallisena.
Aktivismi on kuluttavaa ja siksi puhuimme myös siitä, mihin meidän kannattaa
keskittää voimamme. Dialogisten metsäkeskustelujen uskottiin avartavan
osallistujien ymmärrystä, herättävän ajatuksia sekä purkavan turhia
vastakkainasetteluja. Metsädialogit varmasti jatkuvat eri teemojen merkeissä
mutta myös muunlainen yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa
luontopositiivisuuden lisäämiseksi olisi tärkeää. Yhdessä tekeminen innostaa ja
toisten tuki on elinehto jaksamiselle.
Kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana.
Osuuskunta Lumimuutoksen vieraina Pohjois-Karjalassa 8.-11.5.2023
Pohjois-Karjalan vaaramaisemissa toimii Osuuskunta Lumimuutos, jonka juuret ovat syvällä karjalaisessa perinteessä. Kalastus on ikiaikainen elinkeino ja elämäntapa, jota nuoret osuuskunnan jäsenet ylläpitävät. Meidän metsämme kutsui yhteistyökumppaneita Keski-Suomen luonnonsuojelupiiristä mukaan järjestämälleen tutustumismatkalle Pohjois-Karjalaan Lumimuutos Osuuskunnan kohteille 8.-11. toukokuuta.
Kaikessa tekemisessään osuuskunta huomioi paikallisuuden ja alkuperäiskulttuurin niin Suomen Lapissa kuin esimerkiksi Kanadan alkuperäiskansojen elinmailla. Osuuskunnan perustajat Tero Mustonen ja hänen puolisonsa Kaisu ovat tutkineet alkuperäiskansojen luonnon kanssa sopusoinnussa elämisen taitoja eri puolilla arktista aluetta. Tero on tutkinut ilmaston lämpenemisen vaikutusta lumi- ja jääpeitteeseen. Lumi onkin yhdistävä tekijä pohjoisella pallonpuoliskolla, mistä juontaa osuuskunnan nimi Lumimuutos.
Osuuskunnan työtä on kalastuksen lisäksi soiden, metsien ja vesistöjen ennallistaminen ja suojelu. Koska kaikki nämä kytkeytyvät toisiinsa, osuuskunta pyrkii toimimaan maiseman ja vesistöjen valuma-alueen kokonaisuuksien tasolla. Teron kokemus on, että luonnolla on valtava voima toipua, kun sille annetaan tilaa ja aikaa tapahtua.
Lumimuutoksen toiminta on erityistä myös siksi, että ennallistamisen vaikutuksista tehdään kansainvälistä tutkimusta. Tämä on noteerattu maailmallakin, kun Tero Mustonen palkittiin tänä keväänä kansainvälisellä Goldman ympäristöpalkinnolla, jota ”vihreäksi Nobeliksikin” on tituleerattu.
Teksti: Sirkka Heinimaa
Miten saamme luonnon elpymään nopeammin? Pertteli 18.8.2023
Meidän metsämme-kansalaisliikkeen työryhmä oli kutsunut koolle monen kirjavan joukon luonnon elpymisen puolesta toimivia ihmisiä Perttelissä 18.8.2023.
Kävimme Salon seudulla metsäkohteella pienen joen rannassa, jossa joen reunakaistale oli jätetty muutaman metrin levyiseksi. Totesimme, että vähintään joenvarren puiden pituuden verran pitäisi suojakaisteletta jättää jokiuoman ekosysteemin säilyttämiseksi. Se olisi minimivaatimus luonnon kannalta. Pohdimme siis myös metsälain riittämättömyyttä. Totesimme, että jokivarren metsä oli ennen avohakkuita ollut lukemattomien lajien koti. Ihmettelimme muutamaa korkeaa säästökelopuuta ja niiden todellista merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Jatkoimme Perttelin Lönnemossa pohdintoja dialogipiirissä. Kuka on avainasemassa muutoksen aikaansaamiseksi? Aktiiviset kansalaiset, joiden vaatima muutos rohkaisee poliitikkoja toimiin? Vaikuttaminen suoraan poliitikkoihin, jotta heidän ymmärryksensä lisääntyisi ja kyky tehdä tiukempaa lainsäädäntöä?
Puimme intressiristiriitoja ja edustuksellisen demokratian mahdollisuuksia muutoksen aikaansaamiseksi. Onko oikein, että kansalaisten aktiivisuuden varaan jää usein metsäaluonnon valvonta ja seuranta? Pohtimassa oli monenikäinen ja moninainen joukko. Mukana oli mm. ihmisiä Metsäliikkeestä, kohtuutaloustutkijoita ja dosentteja Helsingin yliopistosta, Lappeenrannan yliopistosta ja edustus myös Helsingin yliopiston Kestävyystutkimuksen instituutista (HELSUS) sekä Suomen luonnonsuojeluliitosta.
Olimme kutsuneet mukaan vastaamaan kysymyksiimme Varsinais-Suomen ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkö Olli Mattilan. Huoli muutoksen nopeuttamisen tarpeellisuudesta yhdisti meitä kaikkia. Jaoimme sen raskaan taakan, joka tuntuu liian usein jäävän aktiivisten kansalaisten kannettavaksi. Ilmaisimme myös yhteisen huolemme METSO- ja HELMI ohjelmien rahoituksen riittämättömyydestä. Olli sanoi, että jokainen henkilö voi halutessaan ottaa yhteyttä Elyyn, jos havaitsee lähiluonnossa ympäristöongelmia tai haluaa muuten lisätietoja ympäristöasioista ja mahdollisista luonnonsuojelulain rikkomuksista.
Dialogipiiristä jatkoimme metsäbileisiin. On äärettömän hedelmällistä keskustella ja viettää aikaa yhteiskunnan eri tasoilla ja yhteyksissä toimivien ihmisten kanssa. Kiitos kaikille mukana olleille, jotka tekevät yhteisestä työstä välillä myös sieluja virkistävää ja henkeä kohottavaa juhlaa! Yhdessä jaksamme jatkaa eteenpäin.
Eeva-Stiina Lönnemo