Metsä ja talous-aiheinen dialogi Lohjalla

Meidän metsämme-työryhmä kutsui jo neljännen kerran metsä-alan edustajia, asiantuntijoita ja tutkijoita keskustelemaan metsiemme tilanteesta. Tällä kerralla halusimme nostaa esille myös talouskäsityksemme.

Tarkoituksenamme on rikastaa ymmärrystä tutustumalla toistemme näkökulmiin ja ajatuksiin. Dialogin pohjalta luomme parhaimmillaan yhdessä maaperän uusille ratkaisuille ja yhteisesti hyväksyttyjen polkujen löytymiselle kohti maapallon resurssien kestävää käyttöä ja monimuotoista tulevaisuutta – erityisesti metsien kannalta.

Tutustuimme aluksi monipuoliseen ja jatkuvan kasvatuksen keinoin hoidettavaan yhteismetsä Tuohen metsään Jussi Saarisen (Metsätietopalvelu Silmu) opastuksella. Hakkuiden jälkeenkin metsä näytti metsältä, hömötiaiset ääntelivät ja keräilivät talvivarastojaan, palokärki kuulutti reviiriään ja silti järeistä puista saatiin hyvä tuotto. Kustannustehokasta on myös suosia luontaista uudistumista.

Läheisellä Gunnarlan majalla pohdimme yhdessä maapallomme ja kotoisten metsiemme kohtaloa ja minkälaista taloudenpitoa näemme, mikä huolestuttaa ja mihin suuntaan toivomme kehityksen suuntautuvan? Kun keskustelimme metsistä ja taloudesta, tunnistimme kaikki muutostarpeita ja sen, että dialogia tarvitaan jatkossakin: kuka päättää, millä ymmärryksellä ja mistä päätetään?
metsä ja #talous

Meidän metsämme-työryhmä kiittää kaikkia seuraavia Lohjan dialogiin osallistuneita.

Pauliina Helle, SKEY (Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt ry)
Eeva Houtbeckers, Aalto-yliopisto & Meidän metsämme
Tuomo K. Kalliokoski, Helsingin yliopisto
Eeva-Stiina Lönnemo, Meidän metsämme
Ulla Montin, Meidän metsämme
Juha S. Niemelä, Maa- ja metsätalousministeriö
Karoliina Niemi, Metsäteollisuus ry
Mats Nylund, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf
Antti Otsamo, Metsähallitus Metsätalous OY
Toni Ruuska, Helsingin yliopisto & Meidän metsämme
Jussi Saarinen, metsätietopalvelu Silmu
Marko Ulvila, Siemenpuu-säätiö

Metsä ja talous -dialogin fasilitaattorina toimi jälleen kerran ammattimaisin ottein KTT Timo Järvensivu. Timo on kehittänyt ja tutkinut verkostotyön käytäntöjä ja häneltä on juuri ilmestynyt teos: Verkostojen johtaminen – opi ja etene yhdessä, 2019.

Hyvästä kasvisruokatarjoilusta vastasi Paula Lönnemo.

Tapaamisiin seuraavassa Meidän metsämme -dialogissa/workshopissa!

Luonnon monimuotoisuusdialogi aarnimetsän siimeksessä Haltialassa

Kävimme vilkasta keskustelua luonnon monimuotoisuuden peruspilareista metsäyritysten ja -järjestöjen edustajien sekä tutkijoiden kanssa Helsingin Haltialassa. Pohdimme kukin osaltamme sitä, mikä on ihmisen rooli elonkirjon turvaamisessa ja onko lisääntyvä puunkäyttö lainkaan yhdistettävissä monimuotoisuusarvoihin ja -tavoitteisiin?

Mukana järjestyksessään kolmannessa järjestämässämme metsädialogissa olivat mukana: Aleksi Lehikoinen (akatemiatutkija – linnut, LUOMUS), Sampo Manninen (metsänomistaja, Metsien jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry), Markus Nissinen (ympäristöasiantuntija, MTK-metsälinja), Reijo Penttilä (tutkija – käävät, Luonnonvarakeskus), Janne Soimasuo ( ympäristöpäällikkö, Metsä Group), Tiina Vuoristo (päällikkö – kestävä kehitys, Metsäteollisuus ry) sekä Meidän metsämme-ryhmästä Eeva-Stiina Lönnemo ja Ulla Montin sekä fasilitaattorina Timo Järvensivu.

Viimeisimmän uhanalaisarvion mukaan 76% Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia – erityisesti lehto- ja korpityypit. Luonnontilaiset metsät ja lahopuu ovat kääpien elinehto. Molempien osuus on metsissämme liian pieni. Käävistämme yli 40% on punaisen listan lajeja. Myös linnut ovat hyviä metsäluonnon tilan indikaattoreita ja niistä tiedämmekin ehkä parhaiten laajan seurannan ansiosta. Metsätiaiset ja kanalinnut ovat voimakkaasti taantuneet. Tosin erilaisten metsänhoidollisten toimenpiteiden vaikutuksista populaatiotasolla ei ole tarkkaa tietoa.

Aika lailla yhteiseen käsitykseen tulimme siitä, että metsänhoidon ja suojelun eri mahdollisuuksista annettavaa tietoa metsänomistajille on alueittain kattavasti lisättävä. Tällaisia mahdollisuuksia ovat ainakin metsän jatkuva kasvatus sekä METSO-ohjelma.

Metsäluonnon kohteluun ja käyttöön oli osallistujilla erilaisia, toisistaan poikkeavia näkökulmia. Todettiin, että metsäisissä kysymyksissä tulee hakea kompromissiratkaisuja, joissa eri tahojen toiveet ja tarpeet tulevat sekä ymmärretyksi että toteutuvat riittävästi. Erityisesti luonnon lajirikkaus ei ole vain itseisarvo vaan kaiken monimuotoisuuden peruspilari.

Nostimme esiin Meidän metsämme-ryhmän yhden tavoitteen, joka on lintujemme tärkeimmän pesintäajan rauhoittaminen hakkuilta touko-kesäkuusssa. Joka viides metsässä elävä lintulaji on uhanalainen. Monet linnut ovat uhanalaistuneet metsätalouden ja lisääntyneiden hakkuiden takia. Arvioiden mukaan kesähakkuissa tuhotaan joka vuosi kymmeniä tuhansia lintujen pesiä. Lisäksi hakkuut aiheuttavat häiriötä laajemmalla alueella kuin itse hakkuukohteella. Ennen niin tavallinen metsälintu hömötiainen on nyt erittäin uhanalainen. (Punainen kirja 2019).

Kaikki halusimme suojella lintujamme, mutta pesärauhaan taloudelliset intressit vaikuttavat toistaiseksi jarruttavasti. Seuraavan syksyisen metsädialogin aiheena onkin sopivasti metsät ja talous. Siispä tapaamisiin syyskuussa.

Minkälainen on metsäsuhteemme ja metsiemme tulevaisuus – tästä keskusteltiin Riihimäellä eri järjestöedustajien kesken

Meidän metsämme -työryhmä kutsui jo toisen kerran metsäalan asiantuntijoita ja vaikuttajia metsädialogiin vaihtamaan ajatuksia metsä- ja luontosuhteestamme sekä metsiemme käytön kestävyydestä elinympäristöjen muuttuessa. Pohdittiin myös minkälaisia metsämme ovat tulevaisuudessa, sadan vuoden kuluttua. Mielipide-eroja löytyi metsien hyödyntämisen asteesta, suojelutarpeesta, metsänkäytön keinoista ja niiden vaikuttavuudesta. Näistä näkemysten aste-eroista huolimatta, kaikki kuitenkin pitivät metsiemme turvaamista tärkeänä hyvinvointimme ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta.

Tutustuimme kaikkien mielestä onnistuneesti toteutettuun jatkuvan kasvatuksen suometsään. Metsäkeskusteluja käytiin metsän reunassa sijaitsevalla laavulla grillaillen ja kevään ensi perhosia ihastellen. Keskustelu fasilitoitiin jälleen ammattimaisella otteella, mikä loi oikeudenmukaisen ja turvallisen keskusteluilmapiirin.

Mukana olivat tällä kerralla Meidän metsämme kannanoton työryhmän jäsenten lisäksi edustajia seuraavista organisaatioista:  BIOS-tutkimusyksikkö, Metsäteollisuus ry, Mtk, Slc, Suomen luonnonsuojeluliitto.

Uskomme, että keskustellen ymmärrys ihmisten välillä lisääntyy, jolloin on helpompi jatkaa yhteistyötä ekologisen kestävyyden laajempaan huomioimiseen kaikessa toiminnassamme.

Metsäasiantuntijat keskustelivat Salossa Muurlan opistolla kannanoton esiin nostamista aiheista

Ryhmä metsässä
Ryhmä metsässä

Meidän metsämme -työryhmä kutsui metsäalan asiantuntijoita ja vaikuttajia yhteiseen dialogi-tyyppiseen keskusteluun, jonka aiheena oli metsätalouden kestävyys eri näkökulmista.

Ajatusten vaihdossa oli mukana Meidän metsämme kannanoton työryhmän edustajien lisäksi metsäasiantuntijoita Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta (MTK) ja metsänhoitoyhdistyksistä; sekä metsäekologian ja luonnonhoidon asiantuntijoita Tampereen ammattikorkeakoulusta, Metsäkeskuksesta ja Suomen luonnonsuojeluliitosta. Päivän aluksi käytiin kävelyllä talousmetsässä, jonka omistajien tavoitteina on metsän monimuotoisuuuden ja metsälajiston säilyttäminen sekä hiilen sidonta ohi taloudellisen tuoton.

Muurlan opiston vanha Tupa ja lounasravintola tarjosivat mukavat puitteet päivään. Keskustelu fasilitoitiin ammattimaisella otteella, mikä loi avoimen ilmapiirin ja mahdollisti kaikkien osapuolten tasapuolisen kohtelun. Metsätalouden ja metsänhoidon keinovalikoiman kestävyyden näkökulmaeroista huolimatta keskustelu sujui hyvässä hengessä ja ymmärrys ihmisten välillä lisääntyi. Tämä luo hyvät edellytykset jatkaa yhteistyötä ekologisen kestävyyden laajempaan huomioimiseen kaikessa toiminnassamme. Onnistuneen tapaamisen lopuksi toivottiin, että yhteistyömme jatkuu!

Joensuussa järjestettiin ”Jatkuva kasvatus vaihtoehtona metsätaloudessa” seminaari 20.-21.10.2018

Seminaarin ensimmäisenä päivänä kuultiin luennot metsäsuunnittelun, luontovaikutusten, metsänomistajan sekä riistanhoidon näkökulmista. Lisäksi Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala, Pohjois-Karjalan metsänhoitajat ry., Joensuun kaupunkirakennelautakunta, All Youth -hanke sekä Metsäkeskus olivat edustettuina päivän päättäneessä paneelikeskustelussa. Toisena seminaaripäivänä järjestettiin retki jatkuvan kasvatuksen metsään Kiteelle.

Seminaarin järjestivät Suomen 4H-liiton DigiMetsä-koulutushanke, Pohjois-Karjalan metsänhoitajat ry., Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiri, Kohtuus vaarassa -liike, Joensuun seudun Luonnonystävät ja Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri yhteistyössä Opintokeskus Siviksen ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kanssa.

Kohtuus vaarassa -liikkeen sivuilla on julkaistu seminaarin ohjelma ja materiaalit:

Vastine Meidän metsämme -kannanoton järjestäjiltä koskien Maaseudun tulevaisuuden pääkirjoitusta 31.10.2018

Torilla

Maaseudun tulevaisuus on nostanut toistuvasti kirkon otsikointiinsa uutisoidessaan Meidän metsämme -kannanotosta ja käyttää verkossa virheellisesti aihetunnistetta ”kirkon metsäkampanja”. Kyseessä ei ole kirkon metsäkampanja, vaan Helsingin tuomiokirkkoseurakunta oli mukana tapahtumassa yhtenä monista yhteistyökumppaneista. Meidän metsämme -kannanotto suunniteltiin järjestettäväksi monen vastaavan tapahtuman tapaan Senaatintorilla ja tuomiokirkon portailla, johon asianmukaiset luvat oli saatu hyvissä ajoin Helsingin kaupungilta sekä tuomiokirkkoseurakunnalta. Ennen varsinaista tapahtumapäivää todettiin ennustetun tuulisen ja kylmän sään vaikeuttavan musiikkia ja puheita sisältävän ohjelman läpivientiä sillä tavalla, että väistötila olisi tarpeen. Vaihtoehdoista neuvotellessamme väistötilaksi valikoitui tuomiokirkon alla sijaitseva krypta. Arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen oli lupautunut tapahtuman suojelijaksi erillisessä keskustelussa.

Maaseudun tulevaisuuden pääkirjoituksessa (31.10.) mainitaan, ettei tapahtumaan puhujajoukkoon oltu kelpuutettu metsänomistajien edustusta. Tämä ei ole totta. Kannanottoon osallistumisesta keskusteltiin mm. Metsäkeskuksen edustajien kanssa, mutta he eivät halunneet ottaa osaa ohjelmaan. Metsänomistajia oli mukana ohjelmassa kertomassa ekologisesti kestävästä metsänhoidosta ja sen taloudellisesta kannattavuudesta kaksin kappalein. Lisäksi puhujien, järjestäjien ja yleisön joukossa oli useita maaseudulla asuvia metsänomistajia. Kuten maaseudun tulevaisuuden omissa verkkouutisissa 26.10. ja 27.10. kerrottiin, järjestäjät kutsuivat sekä MTK:n että metsäteollisuuden edustajia mukaan tapahtumaan. Uusia keskusteluyhteyksiä on näin ollen saatu ja avattu.

Maaseudun tulevaisuus peräänkuuluttaa perusteltua, yhteistä sekä vankkaan argumentaatioon perustuvaa metsäpoliittista näkemystä, joka vaatii eri osapuolten kuuntelemista ja kuulemista. Meidän metsämme –kannanoton järjestäjät liittyvät tähän vaatimukseen ja katsovat tilaisuutensa edustaneen poikkeuksellisen moniäänisesti suomalaista yhteiskuntaa ja metsäpolitiikkaa. Maaseudun tulevaisuus on jutuissaan nostanut esiin puhujista Sini Harkin, joka edusti tapahtumassa hyvin allekirjoituksia kerännyttä kansalaisaloitetta avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla, teologian tohtori Panu Pihkalan, joka on kirjoittanut mm. ympäristöahdistuksesta, sekä kansanedustaja Emma Karin, joka edusti tapahtumassa kansanedustaja Pertti Salolaisen kanssa eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmää. Muita hyvin tunnettuja puhujia olivat metsänhoidon professori emeritus Erkki Lähde, ekosysteemiekologiaa tutkiva dosentti Heikki Simola sekä WWF:ltä maatalous- ja metsätieteiden tohtori Panu Kunttu. Lisäksi tapahtumassa kuultiin puheenvuoro puurakentajalta, luontomatkailuyrittäjältä, lintuharrastajien, porotalouden, ympäristöpsykologian sekä metsiä suojelevien säätiöiden edustajilta. Tämän lisäksi lapset ja nuoret saivat mahdollisuuden kertoa metsäsuhteestaan ja huolistaan, jotka liittyvät ympäristön kokonaisvaltaisesti heikentyneeseen tilaan ja tulevaisuuden uhkiin. Ohjelmaa täydensi taitelijoiden suomalaisesta perinteestä ammentama laulu, tanssi sekä kanteleen ja tuohitorvien sointi.

Meidän metsämme oli runsas ja ilmaisultaan monimuotoinen kannanotto kestävämmän metsänhoidon puolesta. Tapahtumassa koettiin tärkeäksi jakaa ääneen erilaisten ihmisten ilo ja huoli suomalaisesta metsästä sekä esitellä erilaisia vaikuttamiskeinoja. Metsälajiston katoamisen ja yksipuolistumisen ongelma on akuutti, niin kuin on myös lisääntyneiden metsähakkuiden kielteinen vaikutus ilmastonmuutoksen hillintään. Nämä asiat ovat vakavia ekosysteemien tasapainon ja luonnon monimuotoisuuden kannalta ja vaativat välittömiä sekä laajamittaisia muutoksia metsien hoitoon.1 Jotta nämä muutokset ovat mahdollisia on selvää, että jatkossakin tarvitaan vastaavanlaisia tilaisuuksia, joissa yhteiskunnan läpileikkaavalla keskustelulla pyritään kehittämään tutkittuun tietoon perustuvia ja kestäviä metsänhoidon käytänteitä ja –politiikkaa.

Meidän metsämme -työryhmän puolesta,
Teemu Lehtinen, metsänomistaja, tietotekniikan diplomi-insinööri
Paula Lönnemo, omavaraisviljelijä, teologian maisteri
Toni Ruuska, poliittisen ekologian ja talouden tutkija, kauppatieteiden tohtori

1 Meidän metsämme –kannanoton tavoitteet ovat ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden
köyhtymisen pysäyttäminen sekä siihen keskeisesti liittyen, suomalaisen metsänhoidon uudistaminen.

Torilla
Kuva: Henrik Hausen