13.1.2022 metsädialogiaamu etänä
Meidän metsämme-kansalaisliike kokosi jälleen moninaisen joukon metsiemme
tulevaisuudesta kiinnostuneita ja laajaa asiantuntemusta omaavia pohtimaan metsiemme
elämää ja tulevaisuutta.
Yhteisessä dialogiaamussamme 13.1.2022 läsnä olivat:
Panu Halme / Jyväskylän yliopisto,
Eeva Houtbeckers / Aalto-yliopisto,
Simo Häkli / Meidän metsämme-työryhmä,
Aino Juslén / LUOMUS,
Hanna Jyske / Meidän metsämme-työryhmä,
Saara Kankaanrinta / BSAG,
Timo Lehesvirta / SITRA,
Terhi Lehtonen / Ympäristöministeriö,
Tero Mustonen / Itä-Suomen yliopisto, Lumimuutos-osuuskunta,
Marko Mäki-Hakola / MTK,
Juha S. Niemelä / Metsähallitus,
Sami Oksa / UPM,
Ville Schildt / Maa- ja metsätalousministeriö.
Dialogin fasilitoi Timo Järvensivu.
Koronan vuoksi etäyhteydelle siirretty metsädialogimme alkoi aamun mittaisella
tapaamisella, jossa avasimme dialogin kysymysten asettelua ja nykytilannetta.
Pohdimme metsäluonnon monimuotoisuutta ja sen köyhtymisen juurisyitä. Mitkä muutokset
olisivat riittävän syvälle meneviä metsäluonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi ja suunnan
kääntämiseksi? Miten ja minkälaisena näemme tulevaisuuden yhteiskunnan, sen
metsäluonnon ja metsäpolitiikan?
Keskustelussa käsitteellisyys tuo aina haasteita – käsitteiden määrittely on tärkeää ennen
kuin voidaan arvioida tilanne yhdessä ja samalla tavalla ja yhteisellä kielellä. Onko meillä
yhteistä käsitystä, kun puhumme metsästä ja sen kestävästä käytöstä? Ymmärrämmekö
metsän monimuotoisena ekosysteeminä ja elinympäristöinä veden-, hiilen- ja ravinteiden
kiertoineen? Miksi metsäluonnon tilan muutoksen suunnasta ja tilanteen vakavuudesta on
erilaista ymmärrystä?
Keskustelun laadun parantamista tarvitaan. Vanhoista ajattelu- ja toimintatavoista on vaikea
päästää irti, mutta hyviä toimintatapoja kuitenkin koko ajan syntyy.
Saattaa tulla tunne, että tehdyistä hyvistä töistä ei saa arvostusta ja kiitosta, eikä huomiota.
Toisaalta nähdään kuitenkin, että negatiivinen kehitys syö ja merkittävästi ylittää hyvien
töiden vaikutuksen.
Millä äänillä metsäkeskustelussa puhutaan? Eri tahot edustavat eri asioita, erilaista valtaa, ja
hattuja on monia meillä kullakin, sekä historioiden painolastit.
Kestävyysmurroksen edistämiseksi tarvitsemme lisää yhteistä arvokeskustelua, mukana
sekä tunne että järki. Keskusteluun halutaan ja tarvitaan aikaa, mutta muutoksen kiireellisyys
on otettava huomioon.
Tapaamisiin metsädialogissa Keski-Suomessa 19.5.2022 toivottavasti samaisen joukon
voimin!
Teksti: Hanna Jyske ja Simo Häkli
19.5.2022 metsädialogi Keski-Suomessa Jämsässä
Yhteisessä dialogipäivässä 19.5.2022 läsnä olivat:
Panu Halme / Jyväskylän yliopisto,
Eeva Houtbeckers / Aalto-yliopisto,
Simo Häkli / Meidän metsämme-työryhmä,
Aino Juslén / LUOMUS,
Hanna Jyske / Meidän metsämme-työryhmä,
Timo Lehesvirta / SITRA,
Maarit Loiskekoski / Ympäristöministeriö,
Marko Mäki-Hakola / MTK,
Kristiina Niikkonen / Metsähallitus,
Sami Oksa / UPM,
Ville Schildt / Maa- ja metsätalousministeriö.
Dialogin fasilitoi Timo Järvensivu.
Jämsässä jatkoimme keskustelua siitä, mikä on tilanteemme tarvittavan muutostyön osalta
ja mitkä muutokset ovat riittävän syvälle meneviä metsäluonnon köyhtymisen
pysäyttämiseksi ja suunnan kääntämiseksi (ekologisesti, poliittisesti, sosiaalisesti,
taloudellisesti, psykologisesti).
Aloitimme päivän metsässä. Solisevan puron äärellä jaoimme ajatuksiamme ja
näkemyksiämme siitä, mitä metsäluonnon monimuotoisuutta ja sen köyhtymisen juurisyitä
näimme ja koimme ympärillämme. Huomasimme, että meitä ympäröivä suojelualue oli
vanhaa mutta melko ykstotista kuusimetsää, jossa ihmistoiminnan vaikutus
monimuotoisuuteen näkyy mm. lahopuun vähyytenä. Totesimme, että monimuotoisuuden
kannalta arvokkaimmat metsät eivät aina päädy suojeluun. Toisaalta tämäkin vanha
kuusikko saa nyt rauhassa kehittyä kohti luonnontilaa.
Maivian tilan tuvassa sijoitimme itsemme ja/tai edustamamme tahon nelikentälle, jonka
akselit kuvasivat taloutta ja sen suhdetta luontoon ja kestävyyteen sekä valtaa, vallankäyttöä
ja muutoksen tekemistä. Pohdimme janojen mielekkyyttä ja merkitystä, kuten taloutta
välineenä vs. päämääränä, ekologista kestävyyttä kaiken perustana ja miten sen ymmärrys
näkyy tai ei näy yhteiskunnassa ja/tai organisaatiomme toiminnassa, vallan keskittymiä ja
hajauttamista, demokratian toimivuutta ekokriisin ratkaisemisessa sekä länsimaisen
maailmankuvan ja ekologisen kriisin yhteyksiä.
Puhuimme luottamuksesta, jota dialogisuus metsäkeskustelun osapuolten välille voi
rakentaa, ja jota dialogissa myös tarvitaan. Sosiaalinen media voi lisätä julkisena
keskustelualustana vuorovaikutukseen avoimuutta ja rehellisyyttä, mutta toisaalta sen
viestinnälliset rajoitteet voivat myös lisätä vastakkainasettelua ja väärinymmärryksiä,
vahingossa tai tarkoituksella. Terveempään metsäkeskustelukulttuuriin tarvitsemme
luottamusta, rehellisyyttä, avoimuutta. Onko yhteiskunnassamme riittävästi mahdollisuuksia
ja lupa jakaa tietoa niin organisaatioiden sisällä kuin organisaatioista ulos? Nykyistä
terveempi keskustelukulttuuri edistäisi luontokadon torjumista ja metsien käytön sosiaalista
kestävyyttä.
Luontokadon torjumisessa meidän tulisi siirtyä luontopositiivisuuteen, jossa ihminen muuttuu
luontokadon aiheuttajasta sen estäjäksi ja monimuotoisuuden lisääjäksi.
Yhdessä ajattelun ja yhteisen näkemyksen rakentamisen tuloksena muodostui kysymys:
Miten voimme edistää rakentavaa vuoropuhelua, keskustelukulttuuria ja muutosta
kohti luontopositiivisuutta?
Kiitos kaikille mukana olleille!
Teksti: Simo Häkli ja Hanna Jyske