Veimme ministeri Kurviselle metsäviestimme

Meidän metsämme-työryhmän edustus tapasi 8.9.2022 maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvisen Helsingissä. Audienssiin osallistui Paula ja Eeva-Stiina Lönnemo sekä Toni Ruuska. Luovutimme kannanotomme ja ajankohtaisviestin.

Esittelemämme pääviestit olivat huoli metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä, valtion metsien hakkuiden rajoittamisesta ja vanhojen sekä suojelemattomien arvokkaiden metsien suojelusta, tieteen äänen kuulemisesta, paradigmanmuutoksen välttämättömyydestä. Valtion metsistä puheen ollen, ministeri peräänkuulutti konsensusta arvokkaan ja vanhan metsän määritelmästä. Painotimme dialogisuuden merkitystä. Ministeri oli erityisen kiinnostunut siitä, miten metsiemme biodiversiteettiongelma ja ilmastokriisi ratkaistaan yhdessä, johon esitimme, että ratkaistessamme luontokadon ratkaisemme samalla ilmastonmuutoksen. Saimme postiivista palautetta lähestymistavastamme ja pyrkimyksestämme dialogiin. Lupasimme kutsua ministerin vielä metsädialogiin mukaan!

Lue ministeri Kurviselle esittämämme puheenvuorot:

Viime vuosikymmenien teollinen metsätalous ja muu koneellinen maanmuokkaus ovat heikentäneet ekosysteemien tilaa hyvin nopeasti, perusteellisesti ja osin peruuttamattomasti. YK:n monimuotoisuussopimuksen tavoitteiden saavuttamista on lykätty vuosikymmenestä toiseen. Metsät ovat yksipuolistuneet, pirstoutuneet ja nuorentuneet. On hälyttävää huomata, että yli 800 metsien eliölajia ja lähes 80 % metsien luontotyypeistä on tällä hetkellä uhanalaisia. On tiedostettava, että metsät, suot ja vesistöt muodostavat täällä pohjoisessa metsäluonnon kokonaisuuden, jonka osia ei voi tarkastella toisistaan erillään. Monen alan tutkimus viestii meille siitä, että metsä on enemmän kuin puukuutioita. Suomen metsät ovat 20 000 eliölajin koti. Keski-iältään noin 40 vuotta vanha mänty- ja kuusivoittoinen puusto ei turvaa näiden lajien elinehtoja. Metsäekosysteemin palautuminen, vesistöjen tilan parantuminen ja monimuotoisuuden elpyminen vaativat päättäjiltä, metsäteollisuudelta, metsänomistajilta sekä muilta metsään liittyviltä toimijoilta toimintatapojen muuttamista. Suomi on hallitusohjelmassaan sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Suomen Luontopaneeli toteaa, että hakkuumääriä nykytiedon valossa on rajoitettava luonnon ja ilmaston hyväksi. Hakkuiden rajoittamiseen tarvitaan mekanismeja. On uudistettava suuntaviivoja, todettava reunaehdot ja tehtävä arvovalintoja. Vanha ympäristölainsäädäntö on riittämätön ajankohtaisten kriisien ratkaisemiseen. Metsätaloudessa on löydettävä ratkaisuja, jotka eivät sodi suojeluun liittyviä sopimuksia vastaan. Ympäristötavoitteiden saavuttamista ei voi ohittaa minkään ministeriön tai viranomaisen toimissa.
Olemme vakavasti ja sitoutuneesti sitä mieltä, että viimeistään nyt on siirryttävä vanhasta metsänkäsittelyparadigmasta uuteen aikaan, jossa metsää kaikessa sen lajikirjossa arvostetaan sellaisenaan ja ihmisen metsien käyttö sopeutetaan tähän. Myös poliittisessa päätöksenteossa kuten hallituksen työssä tarvitaan laajempaa ymmärrystä siitä, miten ihminen asettuu uudelleen osaksi luonnon monimuotoista kokonaisuutta. Tarvitaan siis sekä systeemin muutosta että mielenmuutosta. Tähän pystymme vain yhdessä.
Meille kansalaisille perustellaan valtion metsien hakkuita sillä, että Metsähallituksen Metsätalous Oy:lle asetettu tulostavoite sitä vaatii. Siksi Metsähallituksen tulostavoitetta on nyt kohtuullistettava ja metsätalouden on muutenkin saavutettava kansalaisten yleinen hyväksyntä. Tarvitsemme yhteistä näkemystä, johon sekä me kansalaiset, tiedeyhteisö että poliittiset päätöksentekijät voimme yhdessä yhtyä. Metsähallitus on edelleen jatkanut valtion arvokkaiden suojelemattomien luonnonmetsien ja vanhojen metsien hakkuita. Näitä hakkuita se perustelee ympäristöoppaansa luontokohdekriteereillä, jotka ovat riittämättömiä ja ne on siksi uusittava, jotta opas taloustavoitteiden sijaan perustuu tieteeseen. EU:n biodiversiteettistrategian mukaan olisi välittömästi keskeytettävä jäsenmaiden alueilla tapahtuvat vanhojen metsien hakkuut.
Maailmassamme ja myös Suomen metsissä on meneillään äärimmäisen vakava sukupuuttoaalto, joka on nyt viimeistään pysäytettävä. Ratkaistessamme metsäluonnon monimuotoisuuden kysymyksen hillitsemme samalla ilmaston lämpenemistä. Tämän takia EU:n biodiversiteettistrategian toteutuminen on asetettava kaiken päätöksenteon edelle. Metsäpolitiikan lainsäädännön niin kotimassa kuin EU:ssa, kuten EU-taksonomian, on perustuttava tieteeseen ja ohjattava metsäalan toimijoita vastuullisuuteen ja välttämättömään kestävyyssiirtymään. Nyt viimeistään on kuunneltava tieteen ääntä, joka kertoo selvää kieltään metsien hakkuiden vähentämisestä, 30 prosentin suojelun välttämättömyydestä, vanhojen ja luonnontilaisten metsien ehdottomasta suojelusta ja talousmetsien monimuotoisen luonnon turvaamisesta muun muassa siirtymällä laajasti jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen! Jos tätä tieteen ääntä ei kuulla, hakkaamme tehokkaasti oksaa, jolle me ihmiset itse istumme!
Modernit yhteiskunnat on rakennettu jatkuvan talouskasvun, teknologiakehityksen ja työnjaon varaan. Metsän osa tässä järjestelmässä ei ole ensisijaisesti ekosysteeminen – siis olla elämää synnyttävä ja ylläpitävä ympäristö – vaan ennemmin hyvinvointivaltion tukipilarina seisominen ja kaatuminen, metsäteollisuuden kilpailukyvyn turvaava puupelto, tai ekoturismiin ja virkistyskäyttöön soveltuva retkimaasto. Katsomme siis metsää hyvin ihmiskeskeisesti ja erityisesti tiettyjen ihmisten lyhytnäköistä etua korostaen.

Tämä johtuu luonnollisesti nykyisestä toimeentulojärjestelmästä ja globaalin talousjärjestelmän laadusta. Globalisoitunut kasvutalousjärjestelmä on kaikkialle verkottunut asioiden, tavaroiden ja ihmisten tuotanto-, liikuttelu-, ja kulutusjärjestelmä. Logiikaltaan ja tarkoitusperiltään se on yksisuuntainen, kulttuurien rikkautta homogenisoiva ja elinympäristöjä tuhoava voima. Rahan ja eritoten velan rooli on pitää yksilöt ja organisaatiot kiinni kasvutaloudessa ja kuluttamassa sekä sitoa sosiaalisia suhteita eurojen ympärille. Kyse on koko elämän hyödykkeistämisestä, jolloin inhimillistä toimintaa ja koko maapallon ekosysteemien kohtaloa määrittää taloudellinen arvontuotanto.

Kuitenkin jo viisikymmentä vuotta sitten julkaistusta Kasvun rajat -raportista (1972) lähtien olemme tienneet elävämme luonnonvarojen ylikulutuksen aikakautta. Tienneet sen, ettei nykyinen materiaalisen elintason kasvattamiseen perustuva elämäntyyli ole kestävällä pohjalla. Tiedämme myös koko ajan paremmin sen, ettei luonnonresurssien ylikulutuksesta voi seurata kuin suunniteltu supistus, jolloin yhteiskuntien ekologinen jalanjälki laskee suunnitellusti, tai vaihtoehtoisesti kaoottinen romahdus.

Metsien osalta ekosysteemien romahdus ja lajikato voidaan välttää vain suojelemalla riittävästi ja riittävän monimuotoisia metsiä sekä tinkimällä hakkuu- ja tulostavoitteista. Käytännössä kyse on suuresta kulttuurisesta murroksesta, missä tällä hetkellä ylikuluttavien ja -tuottavien yhteiskuntien on kohtuullistettava elämäntottumuksiaan. Myös metsää kohtaan ihmistoiminnan laadun ja suhteen on muututtava. Välineellisiä hyötyjä ja nopeita voittoja korostavasta hyväksikäytöstä on siirryttävä kanssaelämiseen, jota luonnehtii kohtuus, vastuu ja harkitsevaisuus. Metsiensä hakkaamisella rikastuneen Suomen tulee olla eturintamassa tässä paradigman muutoksessa. Olemme sen velkaa ennen muuta tuleville sukupolville!

————–

Viesti löytyy kokonaisuudessaan myös word-tiedostona sivulta Lausunnot ja vetoomukset.

Julkaistu
Kategoria(t): Blogi