Meidän metsämme-kansalaisliikkeen työryhmä oli kutsunut koolle monen kirjavan joukon luonnon elpymisen puolesta toimivia ihmisiä Perttelissä 18.8.2023.
Kävimme Salon seudulla metsäkohteella pienen joen rannassa, jossa joen reunakaistale oli jätetty muutaman metrin levyiseksi. Totesimme, että vähintään joenvarren puiden pituuden verran pitäisi suojakaisteletta jättää jokiuoman ekosysteemin säilyttämiseksi. Se olisi minimivaatimus luonnon kannalta. Pohdimme siis myös metsälain riittämättömyyttä. Totesimme, että jokivarren metsä oli ennen avohakkuita ollut lukemattomien lajien koti. Ihmettelimme muutamaa korkeaa säästökelopuuta ja niiden todellista merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Jatkoimme Perttelin Lönnemossa pohdintoja dialogipiirissä. Kuka on avainasemassa muutoksen aikaansaamiseksi? Aktiiviset kansalaiset, joiden vaatima muutos rohkaisee poliitikkoja toimiin? Vaikuttaminen suoraan poliitikkoihin, jotta heidän ymmärryksensä lisääntyisi ja kyky tehdä tiukempaa lainsäädäntöä?
Puimme intressiristiriitoja ja edustuksellisen demokratian mahdollisuuksia muutoksen aikaansaamiseksi. Onko oikein, että kansalaisten aktiivisuuden varaan jää usein metsäaluonnon valvonta ja seuranta? Pohtimassa oli monenikäinen ja moninainen joukko. Mukana oli mm. ihmisiä Metsäliikkeestä, kohtuutaloustutkijoita ja dosentteja Helsingin yliopistosta, Lappeenrannan yliopistosta ja edustus myös Helsingin yliopiston Kestävyystutkimuksen instituutista (HELSUS) sekä Suomen luonnonsuojeluliitosta.
Olimme kutsuneet mukaan vastaamaan kysymyksiimme Varsinais-Suomen ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkö Olli Mattilan. Huoli muutoksen nopeuttamisen tarpeellisuudesta yhdisti meitä kaikkia. Jaoimme sen raskaan taakan, joka tuntuu liian usein jäävän aktiivisten kansalaisten kannettavaksi. Ilmaisimme myös yhteisen huolemme METSO- ja HELMI ohjelmien rahoituksen riittämättömyydestä. Olli sanoi, että jokainen henkilö voi halutessaan ottaa yhteyttä Elyyn, jos havaitsee lähiluonnossa ympäristöongelmia tai haluaa muuten lisätietoja ympäristöasioista ja mahdollisista luonnonsuojelulain rikkomuksista.
Dialogipiiristä jatkoimme metsäbileisiin. On äärettömän hedelmällistä keskustella ja viettää aikaa yhteiskunnan eri tasoilla ja yhteyksissä toimivien ihmisten kanssa. Kiitos kaikille mukana olleille, jotka tekevät yhteisestä työstä välillä myös sieluja virkistävää ja henkeä kohottavaa juhlaa! Yhdessä jaksamme jatkaa eteenpäin.
Eeva-Stiina Lönnemo