Lähtökohtaisesti on ongelmallista, että kyseessä olevaa strategiaa nimitetään metsästrategiaksi, koska kyseessä ei ole strategia metsistä vaan metsäelinkeinosta. Siksi kyseessä on metsäelinkeinostrategia. Valitettavasti metsän elämää ylläpitävät ekosysteemit jäävät tässä strategiassa vailla niille kuuluvaa huomiota, mikä on strategian suurin heikkous.
Lausunnolla nyt oleva kansallisen metsästrategian luonnos ei nähdäksemme vastaa siihen muutostarpeeseen, jonka erityisesti ilmastokriisi ja luontokato ja niiden juurisyy luonnonvarojen ylikulutus asettavat metsien käytölle ja koko yhteiskunnalle. Tämä luonnos yrittää antaa jatkoaikaa luontomme tilaan heikentävästi ja köyhdyttävästi vaikuttaneelle tavalle käyttää metsiä sen sijaan, että strategiassa tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin ekologisten reunaehtojen merkitys. Ekologisesti kestämätön ei
myöskään ole sosiaalisesti eikä ainakaan pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestävää.
Erityisesti nykyisen kaltaisessa ja, mikäli riittäviin toimiin eri ryhdytä, yhä pahenevassa
ekologisessa hätätilassa tulisi kansallisen metsästrategian olla metsäluonnon pelastussuunnitelma. Sille muodostaa perustan ekologinen kestävyys. Ilmastokriisiin ja luonnon monimuotoisuuden katoon vastaaminen näkyvät tässä luonnoksessa lähinnä retoriikassa, mutta eivät käytännön tavoitteissa ja toimissa, vaikka luonnontieteellinen tieto osoittaa, että suojelutoimilla on kiire.
Ohessa lausunto, joka sisältää myös lukukohtaiset kommentit ja nostaa esiin tärkeitä ajankohtaisia tietolähteitä.